Koti on jokaiselle kuuluva subjektiivinen oikeus. Ihmiselle on tärkeää, että on edes pieni oma tila, jonka hän kokee kodikseen. Kotini on linnani, sanotaan. Omassa yksityisyyden linnakkeessaan ihminen tuntee olevansa turvassa, suojassa ja vapaa. Siellä hän voi olla oma itsensä ja tehdä itselleen tärkeitä asioita. Koti on siis paitsi paikka myös ihmisen identiteetin ilmentymä.
Näin Pirkanmaan 6. Triennaalin kuraattori Sirpa Joenniemi kuvailee teemaa "Ole kuin kotonasi".
Näin Pirkanmaan 6. Triennaalin kuraattori Sirpa Joenniemi kuvailee teemaa "Ole kuin kotonasi".

”Ole kuin kotonasi” on vieraalle osoitettu ystävällinen kehotus, jolla isäntä haluaa osoittaa vieraanvaraisuuttaan ja toivoo rentoa, muodollisuuksista vapaata yhdessäoloa. Yhtenäiskulttuurin vallitessa kehotuksen saattoi turvallisin mielin esittää, mutta voiko tämän kehotuksen vilpittömyyteen monikulttuurisessa maailmassa enää luottaa? Ovi avataan yhä harvemmille ja valitaan tarkkaan kenelle se avataan.
Kodin määrittely on sidoksissa perheeseen. Koti on paikka, joka jaetaan perheenjäsenten kanssa. ”Kotoilusta” onkin tullut trendikkääksi koettu elämäntapa. Siihen liittyvästä nostalgiasta, paluusta menneiden aikojen arvoihin ja ihanteisiin etsitään vaihtoehtoja silloin kun tulevaisuus näyttää olevan täynnä uhkia ja rakentuvan pelkille epävarmuuksille. Kotona viihtyminen ja perheen kanssa puuhastelu luo turvallisuudentunnetta ja elämän hallintaa.
Toisaalta perheinstituutio on muuttumassa ja samalla myös käsitykset kodista muuttuvat. Uusperheiden jäsenillä saattaa olla useita koteja eivätkä samaa asuntoa kotinaan pitävät aina ole sukulaisuussuhteessa keskenään. Joillekin taas kodista saattaa muodostua äärimmäisen yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tai jopa pelon paikka.
Variaatioiden lisääntyessä kodin rajat hämärtyvät. Ihminen voi kutsua kodiksi myös paikkaa tai aluetta, jossa ei asu mutta tuntee muuten viihtyvänsä erityisen hyvin. Koti ei myöskään välttämättä tarvitse seiniä ympärilleen. Se voi olla pelkkä mielentila tai tunne; ihminen tuntee olevansa kotonaan uskonnon tai aatteen piirissä tai muuten samanhenkisten ihmisten parissa.
Globaalissa maailmassa monet ovat työn tai muiden valintojen vuoksi päätyneet liikkuvaan elämäntapaan, johon ei kuulu kiinnittyminen pysyvään kotipaikkaan. Samaan tilanteeseen voi joutua tahtomattaan olosuhteiden pakosta, sotien, luonnon katastrofien tai eri syistä aiheutuneen yhteiskunnallisen syrjäytymisen seurauksena. Onko koti näille ihmisille vain pelkkä muisto tai unelma vai potevatko he jatkuvaa koti-ikävää? Saman kysymyksen voi esittää maahanmuuttajille, joiden halutaan kotoutuvan uuteen kotimaahansa. Missä ja milloin he tuntevat olevansa kuin kotonaan?
Omat kysymyksensä herättää myös kotien digitalisoituminen. Muuttuvatko kodit sen ansiosta etätyöpaikoiksi vai hotellimaisiksi viihdekeskuksiksi? Entä miten meidän pitää suhtautua kutsumattomiin vieraisiin, joita pyrkii sisään digitaalisten verkkojen kautta?
Koti paikkana, instituutiona ja käsitteenä avautuu siis varsin moneen suuntaan. Triennaaliin osallistuvien taiteilijoiden toivotaan pohtivan teoksissaan kotiin liittyviä merkityksiä omista lähtökohdistaan. Aiheen kiinnostavuutta Pirkanmaalla lisää se, että täältä löytyy paikka, joka useissa kyselytutkimuksissa on valittu Suomen parhaaksi asuinpaikaksi. Yhä useammat löytävät kotinsa Tampereelta.